Pihlajanmarjat ovat varma syksyn merkki. Joinain vuosina oksat notkuvat periaatteessa maittavan näköisistä marjoista, mutta silti ne ovat harvojen herkkua. Mitä pihlajanmarjoista voi tehdä? Ja miltä lopulta maistuu pihlajanmarjahyytelö?

Mitä pihlajanmarjoista voi tehdä?

Happamia, sanoi kettu. Ja oli ihan oikeassa.

Verrattuna moniin muihin metsän antimiin pihlajanmarjat eivät varsinaisesti maistu hyvältä. Tänä syksynä päätin kokeilla, saisiko niistä syötäviä. Tässä tapoja, joilla pihlajanmarjoista voi kokeilla nauttia:

Mitä kannattaa ottaa huomioon pihlajanmarjoja käyttäessä?

Pihlajanmarjojen happamuus taittuu pakkasen myötä. Jos jaksat odottaa siihen asti, että kylmä käy tekemässä työtä puolestasi, voit antaa marjojen olla puussa. Tai voit poimia ne ja pitää yön pakastimessa ennen käyttöä, jos haluat varmasti ehtiä ennen tilhiä.

Kuulopuheen mukaan marjojen maku myös vaihtelee puusta toiseen, joten ensimmäisenä löytämäsi puu ei välttämättä ole se paras.

Lisäksi pihlajanmarjoja voi käyttää muiden hedelmien ja marjojen kanssa, jolloin sen maku ei ole niin hallitseva. 

Pihlajanmarjahyytelöä tekemässä: herkkua vai hirviötä?

Elokuun lopulla katselin mummolan pihapiiristä pihlajan, jonka marjat näyttivät ehjiltä. Osassa puita marjoissa oli mustia pilkkuja, joten ne jätin linnuille.

Kolmen asteen kylmänä aamuna riivin marjat terttuineen litran astiaan. Tavoitteena oli tehdä makutesti, joten en tarvinnut paljoakaan marjoja – puoli litraa riittäisi hyvin. Kun litran astia oli täynnä terttuineen (ja muutamine lehtineen), siirryin sisälle perkaamaan. 

Perkaaminen oli yllättävän hidasta, mutta jos sen otti mindfulness-harjoituksena se oli aivan omiaan loppukesään pysähtymiseen.

Tässä resepti, jota kokeilin.

Pihlajanmarjahyytelön resepti

Nämä tarvitset hyvin pienen (pikkuisen hillopurkin kokoisen) annoksen tekoon:

Näin hyytelön teko etenee:

Hyytelön valmistumisen testaamiseen löytyi netistä ja perimätiedosta erilaisia testejä: paitinlastan dippaaminen ja tulevaisuuden ennustaminen siitä, kuinka nopeaa tippa tipahtaa; hyytelötipan tipauttaminen lautasille, sen jakaminen veitsellä ja katsominen yhdistyvätkö puolet toisiinsa…

Miltä pihlajanmarjahyytelö maistuu?

Viimein edessäni oli 280 grammaa pihlajanmarjahyytelöä. Se näytti herkulliselta hennon punaisine sävyineen. Keittäessä olin haistanut tutun hiukan pistävän pihlajanmarjan tuoksun, mutta toivoin, että maku olisi lähempänä mummolan kettukarkkeja kuin sitä.

Otin hyytelöä lusikkaan. Se venyi ja vanui. Sokeria ainakin oli laitettu enemmän kuin terveyssuositukset sallivat.

Nostin lusikan ja valmistauduin makuelämykseen. Minä, metsien antimien kesyttäjä, olin tehnyt pihlajanmarjahyytelöä. Taittanut tapion villin marjan. Elänyt lähempänä vuodenkiertoa.

Maistoin.

Maistui ihan pihlajanmarjoilta. Suu vääntyi pieneen mutruun. 

Ei ehkä minun juttu kuitenkaan.